Sanat ovat ensi näkemää tutumpia!

• g, b ja d ääntyvät kuten suomen k, p ja t, mutta...
• k, p ja t sitä vastoin likimain kuten kk, pp ja tt.
  
• ä, ö ja ü esiintyvät vain sanojen ensimmäisessä tavussa:
  yleensä ne korvautuvat "pisteettöminä" vastineinaan.
• õ ei ole ö tai o, vaan pikemminkin u – jos saa huulensa kuten e:ssä.
• ü on joka tapauksessa vanha, tuttu y-äänne.

Miten siis ääntyisivät mägi, higi, kevad, jalad, kodu, Mati, Erki, püha, hüva ja lüpsja? Viimeisen sisältä on kadonnut kirjain, mutta yleensä niitä katoaa lopusta. Mitähän lienevät ankur, sadam, talv ja süda? Myös omistusmuodoista ovat n-loput kadonneet: Tallinna sadam, minu naine (= vaimoni), Lainete ühendus, 'lainette yhentus'.

Vaikeampia ovat sanat, joissa vokaalit ovat pidentyneet tai vaihtuneet aivan toisiksi. Esim. soomlane, suomalainen; laev, laiva; võõras, vieras; öö, yö; töö, työ. Pienellä mielikuvituksella avautunevat sanat soolane, reisilaev, saabumisaeg, pühapäevakool tai jalgratas. Sanapari küsimus ja kysymys on kuvaa oivasti nk. vokaalisointua, josta on meillä sääntömme ja niin virossakin, mutta päinvastainen (ks. edellä ä, ö, ü).

Huom! Vaikka sanat kirjoitettaisiin kuin suomessa, ääntäminen usein poikkeaa. Siten auto onkin 'autto'. Jos Virossa olisi kuningas, hänen arvonsa ääntyisi 'kuninkas'. Poikkeustapauksena hän kiittäisi aitäh ja ääntäisi aivan oikein: 'aittäh'.

Niin lyhyt on monen ymmärryksen avain.

Julkaistu alkuaan Kristina Cruisesin risteilyesitteessä 1990.